Koirien kouluttamisesta ja periaatteistani
Tämä aihe herättää edelleen paljon kiistelyä ja keskustelua, jopa alan " ammattilaisten" kesken. Tässä oma versioni ja tietynlainen ideologia, miten koirien kanssa tulisi elellä. Tältä pohjalta pyrin itse kouluttamaan omat koirani ja sovellan samaa koulutustapaa (positiivisia ja negatiivisia vahvisteita) myös koirakoulu Pro Dog:n kursseilla.
Nykytietämyksen mukaan koiria ja kaikkia muitakin eläimiä voidaan kaikista tehokkaimmin opettaa positiivisen vahvistamisen kautta(Joskus myös positiivisen rankaisun avulla, mutta sitä keinoa emme halua käyttää ikävien sivuvaikutusten takia). En väitä, etteikö koiraa tulisi koskaan rankaista, mutta sen kanssa tulee olla varovainen. Ihmiset kuitenkin liian helposti keskittyvät vain väärän toiminnan etsimiseen ja siitä rankaisemiseen ja sitten unohtavat kokonaan palkita oikean toiminnan. Oikean ajoituksen kanssa on useimmilla ihmisillä paljon ongelmia. Onneksi koirat ovat todella viisaita ja oppivat silti, vaikka palkitsemmekin ihan väärään aikaan.
Vahvisteiden avulla koulutettu koira on mielestäni myös onnellinen koira. Rankaisemalla koulutettu yleensä ei ole. Koiria paljon tarkkailemalla ja katsomalla niiden omistajien käyttäytymistä, vähitellen olen oppinut ymmärtämään, millaiselta onnellinen ja henkisesti hyvinvoiva koira näyttää. Molemmilla keinolla (vahviste ja rankaisu) on mahdollista saada aikaan yhtä hyvin tottelevainen koira. Menetelmien ero tulee esiin, kun tarkastellaan koiran hyvinvointia. Voidaan siis sanoa, että tarkastelemme asiaa koiran kantilta eli koiralähtöisesti.
Koira on pohjimmiltaan hyvin itsekäs eläin. Sille on täysin yhdentekevää mitä mieltä me ihmiset olemme sen käyttäytymisestä. Koirilla ei ole olemassa minkäänlaista luontaista miellyttämisen halua ihmisiä kohtaan. Koira toimii ihmisen hyväksi vain, jos se kokee siitä jollain tavalla itse hyötyvänsä. Tämän periaatteen ymmärtäminen on edelleen joillekin todella vaikeaa. Ja eipä ihme, sillä onhan meille jo useiden vuosikymmenten ajan toistettu tätä kirjoissa, elokuvissa, tv:ssä, lehdissä, koulutustilaisuuksissa jne., että ihminen on koiralle laumanjohtaja, jota koira haluaa miellyttää. Olet huono laumanjohtaja, jos koirasi ei tottele sinua. Suurin osa valistuneista koirankouluttajista ei tähän johtajamyyttiin enää nykyään usko.
Itse en koskaan ole havainnut, että omat koirani jollain lailla haluaisivat minua ihan huvikseen miellyttää. Tarkoittaako tämä siis sitä, että koirillani ei ole miellyttämisenhalua vai sitä, että en ole koirilleni laumanjohtaja?
Mielestäni totta molemmat. En pidä itseäni koirieni "laumanjohtajana", sillä en minä ole koira, vaan ihminen. Koirani tottelevat minua, jos kokevat sen kannattavaksi ja vastaavasti eivät tottele, jos huomaavat sen olevan kannattamatonta tai kokevat jonkun muun asian vielä enemmän palkitsevaksi. Rankaisemalla opetettu koira taas tottelee ihmistä siksi, että haluaa välttyä ikävyyksiltä ts. kokee tottelemisen enemmän kannattavaksi, kuin tottelemattomuuden seuraukset. Ei suinkaan sen takia, että koira haluaisi tehdä ihmiselle mieliksi. Tästä huolimatta edelleen jotkut haluavat vahvistaa mielikuvaa siitä, että koira olisi ihmisen "uskollinen palvelija".
Kouluttamisen taito piileekin siinä, miten teet koulutettavista asioista koiran mielestä kannattavia. Tähän liittyy hyvin paljon asioita. Oikeanlaiset vahvisteet (ja rankaisut) ja niiden oikea-aikainen käyttö. Ympäristön hallinta, niin että koiralla on edellytykset onnistua ja koulutuksen eteneminen, siten että koiran mielenkiinto pysyy yllä. Näistä kaikkein hankalin on ympäristön hallinta, silloin kun lähdetään suljetusta tilasta yleiselle paikalle harjoittelemaan. Esim. kotipihalta tai koulutuskentältä siirrytään yleiselle kävelytielle.
Myönnän, että olen itsekin käyttänyt vaihtelevalla menestyksellä omien koirieni kanssa sekä vahvisteita että rankaisuja, niitä kouluttaessani. Rankaisulla en kuitenkaan tarkoita koiran liiallista fyysistä kurittamista tai satuttamista. Sellaiset keinot eivät kuulu koiran koulutukseen. En ikinä ole käyttänyt omilla koirillani kuristavia pantoja tai kokokiristyvää "noutajatalutinta". Sellaiset ovat täysin tarpeettomia ja tuottavat koiralle kipua.(Sähkö- tai piikkipannoista puhumattakaan). Ne ovat Suomen eläinsuojelulaissa kiellettyjä ja kokokuristavat taluttimet ja pannat pitäisi samalla perusteella mielestäni myös kieltää. Sen sijaan opetan koirani ottamaan minuun kontaktia vaikeassakin tilanteessa ja tarvittaessa olen käyttänyt opetuksen alkuvaiheessa apuna kuonopantaa. Oikein käytettynä se on tehokas, kivuton ja turvallinen koiralle. Kouluttaessa koiraa tai ylipäänsä koiran kanssa liikkuessa tulisi aina muistaa, että rankaiseminen ei opeta koiralle oikeaa käytöstä. Se ainoastaan estää sen hetkisen toimminnan. Koiran on mahdoton tietää mikä on oikein, jos emme sille erikseen kerro vahvisteiden avulla, mitä sen kannattaisi tietyssä tilanteessa tehdä.
Nykytietämyksen mukaan koiria ja kaikkia muitakin eläimiä voidaan kaikista tehokkaimmin opettaa positiivisen vahvistamisen kautta(Joskus myös positiivisen rankaisun avulla, mutta sitä keinoa emme halua käyttää ikävien sivuvaikutusten takia). En väitä, etteikö koiraa tulisi koskaan rankaista, mutta sen kanssa tulee olla varovainen. Ihmiset kuitenkin liian helposti keskittyvät vain väärän toiminnan etsimiseen ja siitä rankaisemiseen ja sitten unohtavat kokonaan palkita oikean toiminnan. Oikean ajoituksen kanssa on useimmilla ihmisillä paljon ongelmia. Onneksi koirat ovat todella viisaita ja oppivat silti, vaikka palkitsemmekin ihan väärään aikaan.
Vahvisteiden avulla koulutettu koira on mielestäni myös onnellinen koira. Rankaisemalla koulutettu yleensä ei ole. Koiria paljon tarkkailemalla ja katsomalla niiden omistajien käyttäytymistä, vähitellen olen oppinut ymmärtämään, millaiselta onnellinen ja henkisesti hyvinvoiva koira näyttää. Molemmilla keinolla (vahviste ja rankaisu) on mahdollista saada aikaan yhtä hyvin tottelevainen koira. Menetelmien ero tulee esiin, kun tarkastellaan koiran hyvinvointia. Voidaan siis sanoa, että tarkastelemme asiaa koiran kantilta eli koiralähtöisesti.
Koira on pohjimmiltaan hyvin itsekäs eläin. Sille on täysin yhdentekevää mitä mieltä me ihmiset olemme sen käyttäytymisestä. Koirilla ei ole olemassa minkäänlaista luontaista miellyttämisen halua ihmisiä kohtaan. Koira toimii ihmisen hyväksi vain, jos se kokee siitä jollain tavalla itse hyötyvänsä. Tämän periaatteen ymmärtäminen on edelleen joillekin todella vaikeaa. Ja eipä ihme, sillä onhan meille jo useiden vuosikymmenten ajan toistettu tätä kirjoissa, elokuvissa, tv:ssä, lehdissä, koulutustilaisuuksissa jne., että ihminen on koiralle laumanjohtaja, jota koira haluaa miellyttää. Olet huono laumanjohtaja, jos koirasi ei tottele sinua. Suurin osa valistuneista koirankouluttajista ei tähän johtajamyyttiin enää nykyään usko.
Itse en koskaan ole havainnut, että omat koirani jollain lailla haluaisivat minua ihan huvikseen miellyttää. Tarkoittaako tämä siis sitä, että koirillani ei ole miellyttämisenhalua vai sitä, että en ole koirilleni laumanjohtaja?
Mielestäni totta molemmat. En pidä itseäni koirieni "laumanjohtajana", sillä en minä ole koira, vaan ihminen. Koirani tottelevat minua, jos kokevat sen kannattavaksi ja vastaavasti eivät tottele, jos huomaavat sen olevan kannattamatonta tai kokevat jonkun muun asian vielä enemmän palkitsevaksi. Rankaisemalla opetettu koira taas tottelee ihmistä siksi, että haluaa välttyä ikävyyksiltä ts. kokee tottelemisen enemmän kannattavaksi, kuin tottelemattomuuden seuraukset. Ei suinkaan sen takia, että koira haluaisi tehdä ihmiselle mieliksi. Tästä huolimatta edelleen jotkut haluavat vahvistaa mielikuvaa siitä, että koira olisi ihmisen "uskollinen palvelija".
Kouluttamisen taito piileekin siinä, miten teet koulutettavista asioista koiran mielestä kannattavia. Tähän liittyy hyvin paljon asioita. Oikeanlaiset vahvisteet (ja rankaisut) ja niiden oikea-aikainen käyttö. Ympäristön hallinta, niin että koiralla on edellytykset onnistua ja koulutuksen eteneminen, siten että koiran mielenkiinto pysyy yllä. Näistä kaikkein hankalin on ympäristön hallinta, silloin kun lähdetään suljetusta tilasta yleiselle paikalle harjoittelemaan. Esim. kotipihalta tai koulutuskentältä siirrytään yleiselle kävelytielle.
Myönnän, että olen itsekin käyttänyt vaihtelevalla menestyksellä omien koirieni kanssa sekä vahvisteita että rankaisuja, niitä kouluttaessani. Rankaisulla en kuitenkaan tarkoita koiran liiallista fyysistä kurittamista tai satuttamista. Sellaiset keinot eivät kuulu koiran koulutukseen. En ikinä ole käyttänyt omilla koirillani kuristavia pantoja tai kokokiristyvää "noutajatalutinta". Sellaiset ovat täysin tarpeettomia ja tuottavat koiralle kipua.(Sähkö- tai piikkipannoista puhumattakaan). Ne ovat Suomen eläinsuojelulaissa kiellettyjä ja kokokuristavat taluttimet ja pannat pitäisi samalla perusteella mielestäni myös kieltää. Sen sijaan opetan koirani ottamaan minuun kontaktia vaikeassakin tilanteessa ja tarvittaessa olen käyttänyt opetuksen alkuvaiheessa apuna kuonopantaa. Oikein käytettynä se on tehokas, kivuton ja turvallinen koiralle. Kouluttaessa koiraa tai ylipäänsä koiran kanssa liikkuessa tulisi aina muistaa, että rankaiseminen ei opeta koiralle oikeaa käytöstä. Se ainoastaan estää sen hetkisen toimminnan. Koiran on mahdoton tietää mikä on oikein, jos emme sille erikseen kerro vahvisteiden avulla, mitä sen kannattaisi tietyssä tilanteessa tehdä.